Markun ja Kielon Hullut Aivostukset

Tablat, nuo ihmerummut intiasta

Ensiksi hieman historiaa

Intialainen kulttuuri on vanhin säilynyt kulttuuri maailmassa Kiinan ohella. Se on syntyjään saman ikäinen, kuin pyramidit rakentanut Egyptin faaraoiden kulttuuri, tai astrologian ja kirjoitustaidon muunmuassa kehittänyt Sumerin kulttuuri, tai myös pyramideja ja uskomattomia rakennelmia sun muuta rakentaneet Atsteekit ja Inkat. Intian musiikillinen perinne on aivan ainutlaatuinen ja oma. Siksipä se on niin kovin kiehtova ja jännittävä.

Tablat

Ostin itselleni tällaiset perinteiset intialaiset Tabla-rummut. Rumpuja on kaksi Bayan on isompi ja Dayan on pienempi, ja se tärkeämpi näistä, jota kutsutaan myös tablaksi. Rumpuja soitetaan sormilla ja siksi se on erittäin haastava instrumentti. Vaikka olen 20 vuotta rumpuja soittanut, niin alussa noista ei juuri mitään saanut irti. Soittotekniikka on aivan eri ja koko musiikkikulttuuri on niin erilainen, että soittimet vaativat monen vuoden paneutumista asiaan.

Niin tosiaan. Rummut ovat tuollaiset aika erikoisen näköiset ja jokaisella nyörillä ja muulla osalla on oma intialainen nimensä tietenkin. Esimerkiksi rummun virittäminen on niin hankalaa, että en ole sitä saanut itse aikaiseksi. Pienemmän rummun, dayanin, viritys tehdään pienellä vasaralla lyömällä rummun kalvoa ympäröivään punokseen sekä rummun sivussa näkyviin palikoihin. Rumpu pitäisi virittää soitettavan kappaleen perussäveleen, jos tarkkoja ollaan. Useimmiten se viritetään kuitenkin joko C:hen tai C#:ään. Isompaa rumpua ei erityisemmin viritellä, sen kalvo on muutenkina aika löysällä, että tulee bassomainen kumea ääni.

Dayan on valmistettu ruusupuusta yleensä, ja Bayan messingistä. Kalvot ovat vuohennahkaa. Rummun kalvo ei ole vain koristeeksi musta keskeltä, vaan kumpikin rummun kalvo koostuu kolmesta kohdasta johon sormella lyödään. Keskimmäinen musta kohta on kummassakin sellainen dempattu ja paksumpi, siihen tehdään niitä nopeita kolmella keskimmäisellä sormella tehtyjä "röpellyksiä". Sen vieressä menee keskivyöhyke joka soi eniten kuten perinteinen rumpu. Uloin vyöhyke soi Dayanissa hyvin korkealta ja on paljon käytetty. Bayanissa uloin vyöhyke ei juurikaan soi, enkä usko että sitä niin paljoa käytetään.
Jokaista rummun kohtaa lyödään monella eri tyylillä, joko yhdellä tai useammalla sormella, joko yhtä aikaa tai erikseen. Vaihtoehtoja on siis melkoisen paljon!

Hieman soittamisesta

Länsimaissahan on tapana pitää sääntönä metronomintarkkaa soittamista ja jos kiihdytät tai hidastat, tulkitaan se virheeksi. Intialaisessa musiikissa ei olla niin tarkkoja. Musiikki on usein jamipohjaista ja saattaa kiihtyä ja hidastua fiiliksen mukaan. Myöskin länsimainen nuottisysteemi ei siellä päde. Musiikki on jaettu pieniin pätkiin, jotka opetellaan erikseen ulkoa. Niitä on valtavasti. Tilannetta voisi verrata meidän aakkosiin ja kiinalaisiin kirjaimiin.  Länsimainen oktaavi on jaettu CDEFGAHC säveliin joiden välissä on C#, D#, F#ja G# sekä A# (mustat koskettimet), eli 12 eri ääntä puolinuotin päässä toisistaan. Intiassa ei moisia ole ja ääniä on noiden välissäkin, usein liutuksia yms.
Myöskin intiassa on se jännä puoli, että eri puolilla intiaa on eri perinteet ja nimitykset kaikille musiikillisille termeille. Ainakin se pätee tabloissa. Jos opettelet vuositolkulla intialaista musiikkia ja haluat lähteä opintomatkalle intiaan ja päädytkin väärälle puolelle maata, et ymmärrä paikallisten termeistä yhtään mitään! Ilmeisesti jako ei enää ole kuitenkaan noin selvä, mutta en tiedä kuinka paljon tyylejä on nykysin yhdistetty... Ainakin se pätee tabloissa...

Tablojen soittotraditioita on/tai oli kuuden laisia, ja ne on nimetty eri kaupunkien mukaan. Tablasuuntauksia kutsutaan Gharana:ksi ja suuntaukset ovat Delhi, Lucknow, Ajrara, Farukhabad, Benares ja Punjab. Ennen Gharana-tietoutta varjeltiin visusti salaisuuksina ja tietous välitettiin ainoastaan lähipiirille. Soittotavat ei sinällään taida hirveästi toisistaan vaihdella, nimitykset ovat vain eri kaupungeissa yksilölliset. Joku lyönti saattaa olla jossakin kaupungissa nimellä Ti, kun se seuraavassa on Di ja sitä seuraavassa Dhi jne.

Niin siis tosiaan jokaisella tablan lyönnillä ja lyöntiyhdistelmällä, luultavasti myös tietyillä lyöntisarjoilla on omat nimensä. Tai siis jokaisella niistä on kuusi eri nimeä kaiken kaikkiaan, jos tarkkoja ollaan. ...Tai ainakin oli...



http://www.youtube.com/watch?v=RviNRPdAq_4&feature=related

Tässä tällainen alkesiopetusvideo josta saa jotain kuvaa soittimesta. Tahtia tablansoittajat laskevat niin, että jakavat rytmisen kierron neljään jaksoon. Kolmas kierto lasketaan kättä nostamalla, kun muut käteen lyömällä. Tuota elehdintää tablansoittaja pyörittelee mielessään ja pysyy "kartalla" kesken ryöppyävän soittonsa. Ensimmäisellä videollä selitetään tätä.

http://www.youtube.com/watch?v=0X_aogyQLgA&feature=related
Mestarien näyte

http://www.youtube.com/watch?v=Joyk_EMtzn0
Lisää hienoa soitantaa.Tästä huomaa, että rytmit täytyy myös osata suullisesti toistaa.

Rummun historia katoaa kauas menneisyyteen, ensimmäinen varma merkintä on vuodelta 1700. Mutta erään tulkinnan mukaan soitimen keksi intialainen runonlaulaja vuonna 1200, mutta myös väitteitä vielä vanhemmasta alkuperästä elää.
Huikea soitin! Katotaan osaanko kymmenen vuodenkaan päästä soittaa tuonne päinkään mitä noilla videoilla...