Rush Clockwork Angels
Siksipä näin CD-aikakaudella uudet levyt ovat tuplia.
Papat ne jaksaa rokata
Nyt se taas tuli, uusi Rushin levy! Mittaa plätyllä on 66 minuuttia osapuilleen, eli tupla-LP:n verran. Herrat on melko tarkalleen 60 vuotiaita, mutta rokkaavat kovemmin kuin kukaan muu. Soiton kulkevuutta ei yksinkertaisesti voi mikään muu pändi ylittää. Kappaleet on aika perinteisiä, mutta mukavasti niissä on myös seikkailunhalua mukana.
Levy on tällä kertaa kokonaan teemalevy. Kappaleet ovat itsenäisiä, mutta nivoutuvat yhtenäiseen tarinaan enemmän tai vähemmän tiiviisti.
Caravan
Perinteisen räimivä levynaloituskappale. Voimariffittely edellisen levyn Far Cryn tapaan. Rämäköitä riffejä on kappaleeseen ahdettu vaikka kuinka ja keskivälin tienoilla oleva väliosa seikkailee mukavasti yllättävillä koukeroilla. Geddy seikkailee ja svengailee bassolla, Peartilta taas showmiestyylinen filli ja Lifesonilta lyhyt mutta kappaleeseen hyvin sopiva soolo. Eli perinteiset Rush-ainekset ovat taas koossa.
Kappale kertoo teeman päähenkilön muisteluja, kun hän pikkupoikana katseli alusten (avaruusalus?) kulkua ja haikaili mukaan. Kuinka hän pikkupoikana nautti maaseudun rauhasta, mutta kaipasi suureen maailmaan ja seikkailuihin suuriin kaupunkeihin.
BU2B 1
Seuraava kappale onkin jo sitten vielä rankempaa soitantaa. Suorastaan heavyriffi on kappaleen kivijalka. Pari vuotta singlenä julkaistun kappaleen alkuun on laitettu fiilistelevä intro, mutta muuten kappale on sama. Kuten myös edeltävä Caravan on sama, miksauksia on vain muutettu jotta kappaleet sopisivat yhteen levyn yleissaundin kanssa. Kappale on aika suoraviivainen ja sen voima on juuri sanoituksessa.
Nyt tarinan sankari on siis päätynyt siihen mystiseen kaupunkiin johon hän niin kovasti haikaili, mutta kaikki ei ollutkaan vaan pelkkää juhlaa. Kaupungissa Watchmaker(jota ei sen enempää selvitetä) hallitsee ihmisiä uskonnon avulla. Uskonto opettaa, että mitä tahansa sinulle tapahtuu, olet sen ansainnut.Kaikki universumissa on ennalta suunniteltu ja ihminen ei pysty kohtaloaan muuttamaan. Kappale voi selvästi tulkita kritiikkinä sokeaa uskoa kohtaan ja sokeasti uskovia hallitsemista kohtaan.
Moni uskovainen varmasti ärähtää tästä kappaleesta!
Clockwork angels
Nimikappale on yli seitsemänminuuttinen eeppiseksi luonnehdittu,mutta ei mitenkään raskas, hieno kappale. Kappaleen alku on samalla tavalla eteeristä äänimattoa, kuten BU2B:n alku.Siitä se sitten alkaa perinteisellä rynkytysriffillä menemään eteenpäin. Keskellä sijaitseva Bluesväliosa on täysin uutta rushia. Rush ei ole koskaan osoittanut mitään blueshenkistä musiikissaan, mutta hyvin tuntuu blueskin herroilta sujuvan! :-)
Kappaleesta jää hyvin eteerinen vaikutelma- Varsinkin, kun se loppuu samanlaiseen äänimaisemaan mistä oli lähtöisin.
Sanoitukset jatkavat siitä mihin aikaisempi jäi ja kertoo tarkemmin tämän mystisen uskonnon toiminnasta. Kappale luo kuvan ilmassa leijuvista valopalloista ja mekaaniset enkelit kylpevät valossa. Kellopelienkelit lupaavat kaikki palkinnot heitä kumartaville, mutta koska ovat koneita, kannattaneeko moisiin uskoa? Tässä kohtaa sanoituksista selviää viimeistään, että on kyse myös kritiikistä kristillisyyttä kohtaan. Mukana on ote raamatusta sananlaskut 3:5 "Älä jätä elämääsi oman ymmäryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi herraan". Vaikka mukana on ote raamatusta, luultavammin kyse on kuitenkin yleisemmin kritiikistä sokeaa uskoa kohtaan.
The Anarchist
Seuraavakin kappale on melko tasan seitsemänminuuttinen, mutta ei mikään järkäle taaskaan. Kappale alkaa zuluheimojan rituaali muistuttavalla tomikompilla, johon sitten rokkaava kitara yhdistyy. Viimeistään kun basso lataa melodiansa on täysi rähinä päällä. Biisissä on ihan pikkurippunen anarkiaa ja punkkia, sen verran mitä nyt ylipäätään Rushissa voi olla. Yksi suosikkikappaleista ehdottomasti tähän mennessä ja kappale nostaa mukavasti fiilistä nimikappaleen syvällisyyksien syövereistä.
Kappale kertoo näin lyhykäisesti siitä epäilyksestä ja katkeruudesta vallitsevaa systeemiä kohtaan sekä kapinoimisen tarpeesta.
Carnies
Hiukan alle viisiminuuttinen Carnies on levyn tähän mennessä lyhyin kappale. Ensikuulemalta se tuntui myös levyn turhimmalta kappaleelta syynä samanlaisen poljentonsa aikaisemman biisin kanssa. Useamman kuuntelun jälkeen tykkään kovasti tästäkin. Kappale alkaa repivällä heviriffillä, jota on luonnehdittu ilkeimmäksi koko rushin historiassa. Riffi on kuitenkin aika irrallinen muusta kappaleesta joka on aika suoraviivaista menoa.
Kappaleen sanoitukset maalaavat tuokiokuvan jossa nuori kapinallinen väkijoukon keskellä kohtaa valtaapitävien vastarinnan. Kappaleen päähenkilö menee töihin kiertävään karnivaaliseurueeseen. Kerran keskellä esitystä päähenkilö huomaa miehen joka käsittelee johtoja ja puisia tynnyreitä. Yhtäkkiä mies kääntyy häntä kohti huutaen hänelle "anarkisti!" ja nakkaa jonkinlaisen räjähteen häntä kohti. Tilannekatsaus päättyy väkijoukon painostavaan lähenemiseen ja lopputuloksesta ei tehdä selvyyttä.
Halo effect
Ja kappaleet vaan lyhenee! Nyt on mittaa vain reilu kolme minuuttia tällä rallilla. Kappaleen alku on taas koko levyä kuvaavaa eteeristä leijuntaa ja luo mietiskelevää tunnelmaa. Akustinen kitara aloittaa tämän balladinomaisen pienen sekä söpön kappaleen ja kantaa koko kappaleen ajan. Mahtipontiset jouset antavat lisäpontta. Singlehittiainesta tai sitten ei.
Sanoituksetkin menevät herkemmillä raiteilla. Kohteena on tällä kertaa nuoruuden ihastukset. Kuinka hän rakastui seurueen akrobaattiin ja vakuutteli itselleen että hän on se oikea. Mutta lopulta huomaakin rakastuneensa omiin unelmiinsa hänestä...
Seven cities of gold
Se siitä sentimentaalisuudesta! Nyt mennään jo yli kuusi ja puoliminuuttista matkaa etsimään seitsemää kadonnutta kaupunkia. Kappale lähtee heti käyntiin rumpujen ja basson letkeällä jamilla. Siitä sitten johdetaan perinteinen iskevä riffi josta breikin jälkeen alkaa laulu. Loppukappale on perinteistä menevää Rushia.
Sanoituksissa edetään taas eteenpäin. Nyt päähenkilö on kerennyt jo työskennellä yhdessä Steamliner-aluksessa ja saa päähänsä lähteä etsimään kaukaa pohjoisesta tuota tarunomaista kultaista Cibolan kaupunkia purjelaivalla.
The Wreckers
Seuraavaksi on tällainen kevyempi tasan viisiminuuttinen ralli. Kappale lähtee heti liikkeelle ja luo aika alakuloista tunnelmaa. Erittäin hieno biisi jonka väliosa luo hienosti mielikuvan vellovasta merestä.
Nyt on nipinnapin selvitty edellisestä seikkailusta lumisessa erämaassa. Taisipa jäädä tarunomainen Cibola löytämättä. Päähenkilö pääsee kyytiin taas laivamatkalle turvallisemmille vesille, vai niinköhän? Kesken merimatkaa heidät yllättää myrsky. Keskellä myrskyn häslinkiä he näkevät yllättävän valon joka voisi johdattaa turvaan. Valo olikin tarkoitettu johdattamaan laiva karikolle, josta rannan ihmiset voisivat haaksirikkoutuneen laivan ryöstää. Sanoituksissa puidaan juuri tätä, että että on syytä olla varovainen,koska joskus ihmeet voivat olla liian hyviä ollakseen totta. tästä voi vetää johtolankaa aikaisempaan uskonnolliseen teemaan mahdollisesti. Juuri meren lailla vellova väliosa ja sanat luovat hienon musiikillisen pätkän.
Headlong flight
Singlebiisi häviää vain parilla sekunnilla levyn nimibiisille koko levyn pisimpänä kappaleena. Kappale alkaa basson riffillä, josta paiskataan kehiin suoraan 70 luvulta Bastille days:ista napattu kitarabreikki, johon Peart huitaisee juuri samat peltifillit. Makoisaa nostalgiaa! Muutenkin koko rypistys tuo lähinnä mieleen By-tor and the snow dogin. Peartin apinan raivolla hakkaama rumpufilli ei voi jättää ketään kylmäksi. Kappale on levyn tarinassa eräänlainen välitilinpäätös ja sen voi tulkita myös välitilinpäätöksenä Rushin uralle. Mitään en vaihtaisi ja mitään en kadu, voi kun saisin elää kaiken uudelleen!BU2B 2
Tämä on se levyn lyhyin kappale. Kappale on rakennettu laulun varaan, sitä tukee hakkaava ja alati paisuva jousitausta. Tunnelma alkaa hiljaisesti, mutta kasvaa loppua kohti. Rumpuja ja kitaraa tässä ei kuule.
Oikeastaan tarina on nyt kerrottu ja seikkailut seikkailtu. Jo aikaisemmassa kappaleessa alkoi tuo takaisinpäin katsominen ja menneiden punnitseminen. Sama teema jatkuu tässä. Sanoituksissa pohditaan kuinka mennyt nuoruuden optimismi ei johtanut mihinkään ja johti vain pettymyksiin. Sokea usko on korvautunut uskoon rakkauteen. Päähenkilö ei ole katkeroitunut vaan löytää sisäisen tasapainon.
Wish them well
Rentoa ja kesäistä popfiilistä viljelee tämän biisin alku. Kappale on koko levyn iloisin ja rennoin. Taustalaulun wiiishtheemweel alkaa jossain välissä hieman ärsyttää, mutta luo sinällään rennon harmitonta tunnelmaa. Iloinen ja mukava biisi.
Sanoituksissa jatketaan menneen pohdintaa ja kohotetaan tunnelmaa. Kaunat menneeseen jätetään ja hyväksytään menneet ikävyydetkin. Vaikka menisit läpi helvetin ja demonit vaanii ei muuta kun wiistheemweel! Toivotetaan lykkyä kaikille...
The Garden
Taas seitsemän ja puoliminuuttinen The Garden päättää tämän eeppoksen. Kappale on hyvin sentimentaalinen ja pohdiskeleva jopa herkkä. On muuten ainoa biisi Rushin historiassa jossa kuulee oikeata pianoa! Muutenhan koko levyllä Geddyn koskettimet on nakattu syrjään, mutta nyt on soimassa oikea piano. Tosin Geddy ei sitä soittele. Kappale kasvaa hienoon finaaliin ja levy päättyy sanoihin "tulevaisuus katoaa menneisyydeksi vain hetki välissään, ikuisuus oleilee tuossa hetkessä, toivo on se joka jää nähtäväksi"
Päähenkilö muistelee lukeneensa kirjan Candide nimisestä henkilöstä joka oli myös kokenut rajuja seikkailuja elämänsä aikana. Hänen sanontansa "kaikki on nyt hyvin, mutta meidän täytyy nyt huolehtia puutarhastamme". Hän johtaa tästä metaforan puutarhasta jokaisen ihmisen elämässä, joka perustuu kunnioitukselle ja rakkaudelle. Tuo rakkauden ja kunnioutuksen etsiminen on loppukaneettina ihmisen perimmäinen pyrkimys.
Kiertelevä kulkukauppias kyselee tarinan varrella:
"Mitä olet vailla?"
No siinäpä se järkäle on sitten läpikäytynnä. Levy viittaa vahvasti 70 luvun skifitarinoihin joita Peart viljeli levyillä 2112, Farewell to kings ja Hemispheres. Nyt vain koko levy on ensikertaa alusta loppuun samaa teemaa. Myöskin tarinat eivät ole enää vain pelkkiä skifiseikkailuja vaan elämän yleistä pohdintaa. Ihan peruskysymysten äärellä sitä siis ollaan. Mistä se ihminen elämänvoimansa ammentaa, Mikä on suhde uskontoon jne. Harvalla rockpändillä saa tai joutuu moisia pohtimaan kun sanoituksiin alkaa perehtyä! Jo edellisellä levyllä oli sanat hyvin pohdiskelevia ja viitteitä uskonnon kritisoimiselle. Tällä levyllä uskontokritiikki on paljon selvemmin tuotu esille. Mutta se kritiikki ei onneksi jää pääasiaksi vaan aina löytyy se toivo kaiken hullunmyllyn keskeltä.
Levy on aika rento fiilikseltään. yleensähän rushin levyt ovat erittäin tarkkaan sovitettuja ja jokainen rumpufillikin on etukäteen mietitty ja sovitettu. Ainoastaan Lifeson taitaa olla enemmän fiilispohjainen soittaja. Tällä levyllä Peart on lähestynyt kuitenkin vapaammalla otteella soittoonsa. Ainakin osassa biiseistä tuottajalle on lätkäisty baton kouraan ja hän on sitten ohjannut Peartia biisin edetessä. Eli soitto on hyvin paljon enemmän improvisoitua. Tämä tuo levylle rennon ja hyvän fiiliksen. Usein Rushin levyt on tuntuneet hieman tönköiltä juuri liiallisen varmistelun takia. Nyt otettu riski on tuottanut hyvää tulosta!
Levyllä on hyvin nostalginen fiilis myös. Joskus kappaleissa tuntuu kaikuja Vapor trailsilta, joskus Test for echolta ja ainakin Headlong flight on kuin suoraan alkuaikojen Rushia. Tottakai bändi on aivan erikuuloinen nyt 2012 kuin 1975, mutta on aivan yhtä varteenotettava nyt kuin silloin.
Rush on kulkenut erittäin pitkän musiikillisen matkan, mutta pystynyt aina ammentamaan uutta elinvoimaa musiikkiinsa ja ennenkaikkea Peart on löytänyt aina painavaa sanottavaa. Toivottavasti herrat jaksavat vielä painaa tien päällä ja luoda uutta musiikkia. Nyt levyn jälkeen on taas luvassa puolitoistavuotinen maailmanrundia, joka ulottuu suomeen ensi kesänä. Juurihan he palasivat yhdelta vastaavalta! Aikaisempi kiertue lähti vain kahden uuden biisin voimin, jotka kumpainenkin sisältyvät tälle uudelle levylle!
Tämä kertoo nykyajan musiikkibisneksestä. Levyt ovat vain faneille houkuttimia ja syitä lähteä kiertuelle. Niistä nykymuusikot korkeintaan leipänsä ansaitsevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tähän voit kirjoittaa viestin juttuuni sisältyen armas lukija. Älä kirjoita rivouksia tai muuta ryönää. Kiitos.